Podcastin toinen jakso: Psykologi Otso Saariluoman vierailu.

Tämä seuraava teksti on yhteenveto podcastin toisesta jaksosta. Toisessa jaksossa haastattelimme Peliklinikan psykologia, Otso Saariluomaa. Haastattelusta vastasi pedagogi ja freelancer juontaja Hanna-Mari Kujala, ja projektin valokuvat ovat Kati Koskenmäki-Towan käsialaa.

On tutkittu, että jopa 80% suomalaisista pelaa rahapelejä. Joka kolmas heistä pelaa viikoittain. Suomi on 2020-luvulla edelleen rahapelaamisen kärkimaa Euroopan tasolla.

Meillä pelaaminen opitaan jo äidinmaidossa. Otso Saariluoma on työskennellyt kuluneet neljä vuotta Peliklinikan psykologin tehtävissä, ja tässä ajassa on pelaamisen saralla tapahtunut paljon. On opittu, että meillä Suomessa on olemassa ihmisiä joilla on rahapeliriippuvuus. Käsitteenä rahapeliongelma on myös tullut laajemmin kansan tietouteen meillä Suomessa. Tästä asiasta voidaan nykyään myös keskustella avoimemmin, mutta ilmiönä aiheesta keskustelu on melko tuore.

Mielitekoja perustaja, Piamari, kertoo miksi rahapeliriippuvuus valikoitui podcastin ensimmäiseksi aiheeksi. Syy oli yksinkertainen: halu oppia ja ymmärtää mistä rahapeliriippuvuudessa lopulta on kyse. Aihe tuli häntä itseään lähelle lähipiirin kautta, ja hänen omassa taitotiedossa oli puutteita asian tiimoilta. Hän päätti siksi ottaa asioista selvää, ja samalla jakaa oppimaansa myös suuremmalle yleisölle.

Rahapelaaminen voidaan määritellä riippuvuudeksi siinä vaiheessa kun viihdepelaaminen on muuttunut niin sanotusti ongelmapelaamiseksi. Ongelmapelaaminen on taas pelaamista joka tuo mukanaan enemmän haasteita pelaajan ja läheisten arkeen. Ongelmapelaaminen on ns. rahapeliriippuvuuden lievempi ilmiö. Ja noin 1.3% suomalaisesta aikuisväestöstä täyttää diagnostisesti rahapeliriippuvuuden kriteerit.

Joukko pelaajia pelaa riskitasolla, eli pelaaminen voi aiheuttaa tässä vaiheessa jo lievempää kontrollin menetystä tai yksittäisiä haittoja ja tämä on riskitekijä sille, että pelaaminen voi myöhemmin muuttua vakavammaksi ongelmapelaamiseksi. Riskipelaaminen on runsasta pelaamista, ja se asettuu viihdepelaamisen ja ongelmapelaamisen välille.

Monen on vaikeaa mieltää että rahapelaaminen voi olla jollekin ongelma. Tavaksi monikin sen voi mieltää, sillä lähes jokainen meistä muistaa lapsuudesta lottorivin täyttämisen vanhempiensa kanssa. Myös rahapeliautomaatteja on aina ollut kaupoissa, huoltamoilla ja kioskeilla. Pelaamisella on maamme historiassa tehty myös paljon hyvää. Aihe on siksi myös vaikea, mutta viime vuosina pelaamisen kulttuuri on muuttunut. meilläkin.

Nykyään rahapelaaminen on kaikkialla. Älypuhelimet ja netin tulo taskuun ovat mahdollistaneet rahapelaamisen ihan uudella tavalla. Samalla myös rahapelaamisen ongelmat ovat moninaistuneet. Peliongelmat kehittyvät nykyään nopeammin, ja nettikasinot ovat 2020 luvulla jo ”old news”, kuitenkin pelaamisen ja nettikasinoiden vaikutus näkyy arjessa entistä enemmän. Ongelmaksi on muodostunut se, että rahaa saa aina, tai niin kauan kun luottotiedot ovat kunnossa. Ajatus pelaamisesta on nykyään helppoa toteuttaa ja pelaamisen tarve on helppoa tänä päivänä tyydyttää.

Se miksi ihminen pelaamiseen koukuttuu on subjektiivista. Mutta luonteeltaan pelaaminen on mielihyvää tuottavaa toimintaa. Mikä siinä itse kullekin on se yksittäinen koukuttava tekijä, vaihtoehtoja on monia. Mutta hyvin moni kuvaa voitonmahdollisuuden tuoman jännityksen ja voittamisen mahdollisuuden isona tekijänä. Kääntöpuolena on se, kun tappioita alkaa tulla, ei osata hyväksyä sitä ettei pelaaminen ole kannattavaa, vaan loppuun saakka odotetaan käännettä parempaan ja sitä suurta voittoa.

Väestötasolla on tunnistettu rahapelaamisen riskitekijöitä. Esimerkiksi geneettinen alttius, impulsiivisuus, tunne-elämän ailahtelevaisuus, erilaiset traumakokemukset, heikompi sosioekonominen taso ja miessukupuoli voivat olla altistavia tekijöitä.

Myös naisten kohdalla rahapeliriippuvuutta esiintyy. Naisilla ongelmapelaajan ikäjakauma on kakshuippuinen; nuori aikuisikä ja myöhemmät elinvuodet. Pelaamisen painotukset naisten ja miesten välillä eroavat. Karkeasti jaoteltuna voidaan ajatella, että miehillä on keskeisempää voiton tavoittelu ja jännitys sekä kilpailullisuus, kun taas naisilla useammin rahapeliongelmat toimivat enemmän tunnesäätelyn välineenä, eli pyritään pakenemaan hankalia tunnetiloja tai muuttamaan niitä. Tämä on siis raaka rajaus.

Pelaajalla on usein uskomuksia omasta pelaamisestaan ja kyvyistään. Tuuri- ja taitopelien väliset uskomukset ovat luonnollisesti erilaisia. Kaikki pelaajat, sekä viihde- että ongelmapelaajat uskovat liiallisesti omaan rationaalisuuteen toiminnassaan. Käytännössä kuitenkin ihmisen tapaa toimia säätelee tunne-elämä. Mieli ja aivot ovat meidän ongelmanratkaisukone. Järki sanoo että pelaamisessa ei ole punaista lankaa, mutta tunnetilat säätelevät ja muistuttavat että toiminnassa olisi jotain yhteneväisyyttä. Ihmisen mieleen saattaa ilmaantua yksilöllisiä ajatuksia pelaamisen kaavamaisuudesta ja/tai tavasta pelata, ja näin aletaan uskomaan siihen omaan toimintaan.

Muita tavanomaisia ongelmia rahapeliriippuvaisen elämässä on esimerkiksi raha. Raha sanelee pelaamisen mahdollisuudet, ja rahan merkitys heijastuu elämässä kaikkiin muihinkin osa-alueisiin. Talouden tuomien ongelmien seuraamuksista voidaan mainita menetetyt yöunet, salatut velat, rikokset kun omat ja muiden rahat alkaa mennä sekaisin, sekä häpeän tunteet ja itsesyytökset. Nämä tunteet korostuvat hetkessä, kun pelaaja päättää lopettaa pelaamisen, mutta kerta toisensa jälkeen päätyy vanhaan vipuun. Henkisesti tämä on hyvin kuluttavaa pelaajan psyykkelle. Itsesyytöksiin ripustautuminen on suuri ja perinteinen ongelma pelaajalla. Tämän lisäksi sosiaaliset ulottuvuudet, eli se miten pelaaminen vaikuttaa ihmissuhteisiin on iso ongelma. Eli kuinka pelaaminen vaikuttaa esim. perhe- ja ystävyyssuhteisiin, kun ei enää olla läsnä arjessa pelaamisen vuoksi, vaan eletään siellä omassa pelikuplassa.

Kun mietitään rahapelaajan hoitoon hakeutumista, niin tämäkin riippuu täysin ihmisestä. Keskimäärin rahapeliongelmainen ihminen hakeutuu noin seitsemän vuoden kuluessa rahapelaamisen aloittamisesta hoitoon. Nettipelaaminen tosin on nopeuttanut hoitoon hakeutumista, sillä nettipelaaminen ajaa ihmisen nopeammin ahdinkoon.

Kun tiedustellaan ovatko ammatikseen rahapelejä pelaavat rahapeliriippuvaisia, Otso Saariluoma toteaa, ettei tähän ole yleispätevää vastausta. Monen tavallisen rahapelaajan kohdalla kuitenkin erilaiset esikuvat, kuten rahapeliammattilaiset, ja esim. nettipokerin livestreamit kuitenkin tuovat rahapelaamiseen virtuaalisen ja sosiaalisen komponentin, ja se voi enestään vaikeuttaa sitä pelaajan omaankin rahapeliriippuvuutta. Luonnollisesti moni pelaaja myös kokee ammattilaisuuden houkuttavana tekijänä.

Lopussa tiedustellaan vielä Otso Saariluomalta valehtelun tuoman tunteen taakasta, miten pelaajat kuvaavat toistuvaa valehtelua itselleen tai lähipiirilleen? Otson mukaan rahapelaajan valehtelu automatisoituu ja siitä elämän kulissien ylläpidosta tulee ihmisen toinen luonto. Valehteleminen alkaa toimia autopilootilla. Myöhemmin toipumisvaiheessa monen on pitänyt opetella pois valehtelusta. Eli ihminen huomaa toipuessaan valehtelevansa edelleen, vaikka ei olisi syytä. Luottamuksen rakentaminen on luonnollisesti aloitettava aivan alusta puolin ja toisin.

Tiedustellaan vielä, että jos hälytyskellot alkavat soida omassa päässä rahapelaamisen vuoksi omasta tai jonkun ystävän tai läheisen puolesta, niin missä vaiheessa pitää hakea apua ja mistä? Tähän vastaus on yksiselitteinen, jos alat epäillä onko sinulle kehittymässä ongelma, silloin voi jo reagoida tilanteeseen esimerkiksi soittamalla Peliklinikan auttavaan puhelimeen, joka päivystää joka arkipäivä 12-18. Siellä on asiantuntevia ihmisiä auttamassa ja neuvomassa. Sinne kehtaa soittaa myös jos olet huolissasi itsestäsi omaisena, tai olet huolissasi jostain lähimmäisestäsi. Apua on siis saatavilla, älä jää yksin. Peliklinikan löydät osoitteesta www.peliklinikka,fi

Otso Saariluoman podcastjakson löydät tästä. Kaikki podcast jaksot löydät tästä.