Bloglovin icon
Mielitekoja header image

Laimeasta kesästä ihanaan syksyyn

September 3, 2017

 

 

Kesä oli ja meni, ja pakkohan se on sanoa, että ei kyllä ollut hääppöinen – ainakaan säiden puolesta. Siis itse kesä tekemisineen oli yksi parhaista, sillä reissasin paljon enemmän kuin aiemmin, tein rutkasti uusia juttuja ja todella rentouduin ja nautin olostani. Mut valehtelisin törkeästi jos sanoisin, ettei nuo apaattiset säätilat yhtään masentaneet kesäfiilistä.

 

Jos oon täysin rehellinen, luovutin kesän suhteen viimeistään heinäkuun lopussa ja aloin oikeastaan jo odottaa syksyn saapumista. Kerta kunnon hikihelteitä ei saatu, halusin mahdollisimman pian päästä nauttimaan sohvalla lojumisesta, hyvistä kirjoista ja liian kuumasta teestä. Mua alkoi kesällä tympimään liikaa se paine jota koin, kun ulkona oli kerrankin hyvä sää ja itseä ei juuri silloin kiinnostanut tippaakaan liikahtaakaan ulko-oven suuntaan. Jotenkin, kun noita lämpimiä kelejä oli niin harvoin, tuntui siltä kuin jokaisesta auringonsäteestä olisi saatava kaikki irti, hohhoh.

 

 

Mutta vihdoin päästiin syyskuuhun, ja saan sulloutua vilttiin liian monen lukemattoman kirjan kanssa. Kun lempipaikaksi muodostuneessa parvekkeen aurinkotuolissa alkaa olla hieman liian viileä, sohvan nurkkaus toivottaa lämpimästi tervetulleeksi. Ja parhainta ehkä on, että nyt pääsee aloittamaan uudet villasukkaprojektit! Mummun kanssa ollaan nimittäin sovittu, että kesällä ei saa neuloa. Oonkin oottanut uusien lankojen hamstraamista kuin kuuta nousevaa. <3

 

 

 

 

Mutta kaikenkaikkiaan kesä oli rentouttava ja täynnä uusia asioita, joista on syytä tehdä ihan oma postauksensa kuvineen ja tarinoineen. Syksyyn liittyy olennaisesti mun viimeinen alkava vuosi opiskelijana ja muuton suunnittelu joulu-tammikuulle. Lähden siis ihan muihin maisemiin suorittamaan mun opintoihin kuuluvaa psykologiharjoittelua. Jotain opinnoista, niihin liittyvästä haikeudesta ja hermoja piinaavasta stressistä aion avata myös täällä blogin puolella.

 

Ensi viikolla valmistaudun tulevaan lukuvuoteen hankkimalla muutaman turhan muistiinpanovihon ja kyniä, vaikka tiedän kirjoittavani lähes kaikki asiat tietokoneella. Mut jotenkin ne kuuluu olla luennoilla mukana, edes rekvisiittana.

 

Kommentoi >

24

September 1, 2017

 

Viikko sitten perjantaina täytin 24 vuotta ja viikonlopun aikana tuli pohdiskeltua sitä, mitä kaikkea mulle tulee tuosta ikävuodesta mieleen ja mitä oon aiemmin kuvitellut tekeväni sitten, kun täytän 24 vuotta. Siispä tässä tasan kaksikymmentäneljä ajatusta, jotka tavalla tai toisella liittyivät mun viikontakaiseen juhlapäivään. Tai sitten ne eivät liity mihinkään, mutta ovat sattuneet olemaan viime aikoina paljon mielen päällä.

 

1. 10 vuotta sitten kuvittelin, että tän ikäisenä mulla on aviomies ja vähintään yksi lapsi…
2. …samoin kuin ajattelin, että piirrän työkseni sarjakuvia.
3. Nyt 24-vuotiaana mulla on ihana avopuoliso, inspiroiva opinahjo, paras koti sekä alle vuoden päässä odottava valmistuminen kiehtovaan ammattiin – ei yhtään huono!
4. Oon huomannut, että nykyään päivät, viikot ja kuukaudet kuluu aivan äärettömän nopeaa
5. Kannattaa oikeasti panostaa niihin asioihin, joita todella haluaa tehdä
6. Aiempaan viitaten ennen ajattelin urheilua ja treenausta lähinnä tehokkuusmielessä, mutta nyt meen siltä pohjalta mitä minäkin päivänä tekee mieli tehdä
7. Multitasking on silkkaa järjettömyyttä
8. Konmaritus on kummallisen yliarvostettua
9. Myös tehokkuus ja suorittaminen on yliarvostettua ja se suututtaa

 

 

10. Olen oppinut, että myös minun kaltaisestani viherpeukalon vastakohdasta voi kuoriutua pieni viherihminen, joka onnistuu pitämään viittä kasvia elossa yhtä aikaa
11. En vielä tämänkään ikäisenä osaa juoda tarpeeksi vettä päivittäin
12. Viimeaikaiset taistelut oman fyysisen terveyden kanssa on saaneet mut arvostamaan sitä, kun voi elää arkea täysin normaalisti
13. Haluaisin pystyä elämään jonkin aikaa täysin ilman somea
14. …mutta tiedän, että se ois mulle karmean vaikeaa
15. On paljon mukavampaa satsata muutamaan laadukkaaseen tuotteeseen/vaatteeseen, kuin ostaa samalla rahalla monta halpaa riepua, jotka kulahtavat käytössä jo muutaman viikon aikana
16. En koskaan muista venytellä tarpeeksi
17. …eli oon aivan yhtä kankea kuin 14-vee nörttiheidi
18. Ajan tuhlaaminen niihin asioihin joista nautit ei ole ajan tuhlaamista
19. Varastin tuon kohdan 18. mun olkkarin taulusta

 

 

20. En vieläkään ymmärrä mistä saan kaikki nää mun mustelmat, sillä mun jalat näyttää vähä väliä maastokuvioisilta
21. Opiskelujen jälkeinen aika pelottaa äärettömän paljon
22. Oon aivan huomaamattani alkanut syödä enemmän kasvisruokapainotteisesti ja suunnitelmissa onkin pikku hiljaa vähentää lihansyöntiä vielä merkittävämmin ja ihan tietoisilla valinnoilla
23. Ainoat tavoitteet ennen mun neljännesvuosisatasynttäreitä on ne, että valmistun psykologiksi ja jatkan edelleen omannäköisten juttujen tekemistä
24. Viimeiseksi ajatukseksi tähän haluan jättää yhden mun lempibiisin lyriikoiden pätkän:
“But you know that when the truth is told
That you can get what you want
Or you can just get old
You’re gonna kick off before you even get halfway through”

 

Kommentoi >

Miten olla itsevarma?

August 22, 2017

 

Itsevarmuus on hassu aihe kirjoittaa. Vain muutama vuosi sitten koko aihe nosti mulle lähinnä vain kylmiä väreitä, koska en mä ollut itsevarma, en sinne päinkään.

 

Jossain vaiheessa mua rupes kuitenkin liikaa tympimään se, että annoin oman epävarmuuteni tulla kaiken kivan ja uuden tekemisen esteeksi. Jättäydyin mieluummin uusista asioista pois, sillä pelkäsin, että mokaan tai nolaan itseni. Pahinta kuitenkin oli se syyllistäminen jota itseeni kohdistin. “Pitää olla rohkeampi, ei saa olla noin epävarma”.

 


 

No pakottamallahan itsevarmaksi ei tulla. Ei sitä päätetä aamupalapöydässä tai hampaita pestessä, että tästä hetkestä eteenpäin en ole koskaan epävarma mistään. Klassiset vinkit itsevarmuuteen, kuten esimerkiksi “älä välitä muiden mielipiteistä”, toimivat yhtä heikosti kuin surullisenkuuluisat pikadieetit. Miten minä sitten pääsin karmeasta epävarmuudestani eroon?

 

En päässyt. Tai en päässyt täysin. Hurja salaisuus on se, että opin hyväksymään heikotkin päivät. Annoin itseni kokea epävarmuutta enkä enää syyllistänyt itseäni siitä. Todelliseen itsevarmuuteen kuuluu niitä päiviä ja hetkiä, kun kokee itsensä maailman epävarmimmaksi. Pointti on siinä, ettei näiden hetkien saa antaa lannistaa.

 

 

No kuinka epävarmuuden hyväksyminen auttaa olemaan itsevarmempi? Armollisuudesta itseään kohtaan ei koskaan ole haittaa ja se on asia, jonka oon ja tuun sanomaan tässä blogissa tuskaisen monta kertaa. Kun epävarmuudelle antaa sen toisinaan vaatiman tilan, se ei vyöry päälle enää niin voimakkaana. Tähän ajatusmalliin kuitenkin lisäsin toisenkin toimintatavan, joka sai mut takaisin tekemään uusia ja erikoisia juttuja. Otin askeleen kohti niitä asioita, joiden tekemistä välttelin sillä verukkeella, etten ole riittävän itsevarma tai rohkea.

 

Toimi siten kuten toimisit jos olisit itsevarma. Eli pue aamulla päälle ne vaatteet joiden käyttämistä olet epäröinyt. Ota yhteyttä siihen ihmiseen jonka kanssa juttelua olet pelännyt epäonnistumisen pelossa. Uusien juttujen kokeilu ei vaadi itsevarmuutta, vaikka se kyllä tekee siitä helpompaa. Sillä, onnistutko uuden jutun kokeilussa vai epäonnistutko, ei ole väliä. Tärkeintä on mukavuusalueelta poistuminen ja jos sen teet, olet jo valtavan harppauksen pidemmällä.

 

Näitä juttuja mä koitan pitää mielessäni lähes joka päivä. Hauskinta on ollut huomata, kuinka itsevarmuus on kasvanut taustalla ihan kuin itsekseen.

 

Kommentoi >